Lyhyt ohje isännille
Emäntä fiininä
Murteet rikastuttavat elämää, sen myönnän. Itse toivoisin, että minulla olisi jokin murre, eikä satunnaista kokoelmaa sanontoja eri paikkakunnilta joissa olen asunut.
Tästä huolimatta agraari-Suomen (se Suomi josta Ultra Bra laulaa, josta kehä III:n ulkopuolella asuvat vantaalaiset puhuvat kehä III:n ulkopuolisena Suomena – Suomi josta minä olen kotoisin) asukeilla sekä kehonrakennus- ja atk-aiheisten internetin keskustelufoorumien käyttäjillä on eräs tendenssi eli tapa josta ohjeistaisin hankkiutumaan eroon. Kyseinen tapa on naisystävään, vaimoon tai naapurin rouvaan viittaaminen termillä emäntä.
Käytännön esimerkkejä epäkohdan havainnollistamiseksi:
Oltiin Tallinnassa päiväristeilyllä ja sillä aikaa kun emännät oli kasvohoidossa me käytiin viinakaupassa.
Ollaan emännän kanssa menossa Itäkeskukseen ja ajattelin ostaa uudet rannesiteet.
Aluksi emäntä karsasti Capricen rattia mutta oli parin lenkin jälkeen kun kotonaan ja tykkäs ajella.
Naapurin emäntä ottaa keväisin aurinkoa talonsa seinustalla toplessina.
Huom! Mikäli naapurin emäntä on todellakin esimerkiksi maalaistalon emäntä, on silloin täysin sallittua viitata tähän emäntänä.
Oma ilmiönsä on morsein-termin käyttö. Tätä sanaa suosittelen käytettäväksi lähinnä 1960-luvun Satakunnassa, haluttaessa viitata juhannuksena tapahtuneeseen hallusinaatioon (“aurinko helotti ja morseimet oli hehkeitä”).
Äläs nyt, minusta tuo emäntä-termi on lähinnä sympaattinen. Mieluummin se kuin akka tai muija. Tässä suomalainen mies opettelee käyttämään jotain lempeämpää sanaa puolisostaan, jota tosimies ei siis voi kutsua julkisesti millään hellittelynimellä menettämättä täysin kasvojaan.
Ei-no, en minäkään kutsu puoliskoani isännäksi, mutta korrekti termi on kyllä hakusessa, etenkin ulkomaankielillä, kun aviossa ei olla.
Marjut
24.3.2009 08:22
Tein eräänä kauniina päivänä sen virheen, että viittasin puolisooni emäntänä asioidessani sähköpostilla kolmannen osapuolen kanssa ja pisteenä i:n päälle edelleenohjasin ko. keskustelun puolisolleni tiedoksi. En ole vieläkään saanut anteeksi.
Tonio
24.3.2009 11:41
(Surku)hupaisin muunnelma, jonka tästä aiheesta muistan on se, jonka kuulin, kun reissasin länsirannikolta katsottuna itäisessä Suomessa 90-luvun alkupuoliskolla: puhuttelivat tyttöystäviään eukkokavereina, eteläsavolaisia taisivat olla, jostain sieltä Lapinlahden tienoilta.
TAir
24.3.2009 23:14